Kokkokankaan seurakuntakeskuksen tilataide ja tekstiilit
Tällä sivulla tutustutaan Kokkokankaan seurakuntakeskuksen taiteeseen ja tekstiileihin. Esittelytekstit kertovat teosten synnystä, symboliikasta ja niiden tekijöistä.
Kuultokudos: Jumalan perheväkeä
Suunnittelu ja toteutus: Ritva Kärnä
Jumalan perheväkeä on tekstiilitaiteilija Ritva Kärnän suunnittelema ja valmistama kuultokudostyö, joka valmistui vuonna 1978 Honkasen seurakuntakotia varten. Teos sijoitettiin alun perin alttariseinälle suurten ikkunoiden eteen. Kärnä halusi luoda alttarialueelle ratkaisun, joka toisi tilaan sekä taiteellisuutta että hengellistä sisältöä ilman erillisten suurten verhojen käyttöä.
Neljään osaan toteutettu kuultokudos esittää Jeesuksen opetuslapsia. Teoksen erityispiirteenä on, että jokaisen opetuslapsen maallinen ammatti ja tehtävä on kudottu osaksi kuvakerrontaa. Näin teos yhdistää kristillisen perinteen ja ihmisen arkisen kutsumuksen yhdeksi kokonaisuudeksi.
Työskentely oli tekijän mukaan poikkeuksellisen hidasta ja tarkkuutta vaativaa. Kuultokudos eteni vain noin puoli senttimetriä tunnissa, mikä kertoo teoksen vaativasta käsityöprosessista ja huolellisesta toteutuksesta.
Vuonna 2003 teos siirrettiin Kokkokankaan seurakuntakeskukseen, jossa se sijaitsee nykyisin salin kattauspäädyssä. Jumalan perheväkeä kutsuu katsojaa pohtimaan yhteyttä, palvelutehtävää ja paikkaa Jumalan perheväessä.
Taimitarha
Suunnittelu ja toteutus: Helena Kaikkonen
http://helenakaikkonen.fi/
Taimitarha valmistui vuonna 2005. Teos koostuu kahdesta osasta, Maa ja Taivas, jotka muodostavat yhdessä vertauskuvallisen kokonaisuuden kasvusta, elämän matkasta ja ihmisen suhteesta Luojaansa.
Teoksen lähtökohtana on virsi, joka alkaa sanoilla ”Mä taimi olen sun tarhassas…”. Virren kuvamaailma näkyy erityisesti teoksen alaosassa, jossa taimitarhan versovat taimet kurottavat kohti valoa ja taivasta. Helena Kaikkosen tuotannolle ominaisella tavalla luonnon kiertokulku rinnastuu ihmiselämän vaiheisiin: kasvuun, kypsymiseen ja jatkuvaan uudistumiseen.
Maa-osa on kudottu kangaspuilla vanhaa kiinalaista poimintatekniikkaa hyödyntäen. Taiteilija on soveltanut ja edelleen kehittänyt tekniikkaa omalla persoonallisella tavallaan. Kudottua pintaa täydentävät kirjotut yksityiskohdat, jotka tuovat teokseen syvyyttä ja hienovaraista rytmiä. Materiaalina on käytetty taiteilijan itse värjäämiä pellavalankoja.
Taivas-osassa Kaikkonen on käyttänyt itse kehittämäänsä menetelmää, jossa pellavakuitu puristetaan yhtenäiseksi pinnaksi. Materiaali on värjätty ja osin maalattu käsin. Teoksen yläosan herkkä ja ilmava vaikutelma syntyy pellavakuidun sekä ohuen silkkiharson yhdistelmästä, jotka luovat vaikutelman valosta, avaruudesta ja hengellisestä ulottuvuudesta.
Taimitarha ilmentää Helena Kaikkosen pitkäjänteistä materiaalien, värien ja tekniikoiden tutkimista. Teoksessa maan ja taivaan välinen vuoropuhelu avautuu katsojalle sekä konkreettisena luontokuvana että vertauskuvana ihmisen kasvusta ja elämän matkasta.
Alttaritekstiilit (antependiumit)
Suunnittelu ja toteutus: Ritva Kärnä
Kokkokankaan seurakuntakeskuksen salin alttaria elävöittävät Ritva Kärnän suunnittelemat ja valmistamat antependiumit eli alttaritekstiilit. Antependium on alttarin etuosaa peittävä kirkkotekstiili, jonka väri ja symboliikka seuraavat kirkkovuoden eri jaksoja ja niiden hengellisiä teemoja.
Kärnä suunnitteli antependiumeihin pehmeästi kaareutuvan muodon, joka toistuu myös Kempeleen Pyhän Kolminaisuuden kirkon alttaritekstiileissä. Kokkokankaan seurakuntakeskuksessa käytössä on neljä vaihtuvaa alttaritekstiiliä: vihreä, valkoinen, punainen ja violetti. Värit seuraavat kirkkovuoden liturgista värijärjestelmää ja ilmentävät kirkkovuoden eri ajanjaksoja.
Jokaisella tekstiilillä on oma, luonnosta inspiraationsa saanut kuvioaiheensa. Vihreässä antependiumissa nähdään tyylitellyt viljantähkät. Valkoisen tekstiilin aiheena on liljankukka. Punaisessa antependiumissa kuvataan palavaa pensasta. Violetin tekstiilin aiheena on orjantappurakruunu. Jokainen kuvio on taiteilijan omalla ilmaisullaan tyylittelemä ja pelkistämä.
Antependiumit on valmistettu villasta ja silkistä. Materiaalien yhdistelmä luo tekstiileihin sekä arvokkuutta että elävyyttä: villa antaa ryhtiä ja lämpöä, silkki puolestaan tuo pintaan valon mukaan vaihtelevia sävyjä ja korostaa kuvioiden hienovaraisia yksityiskohtia.
Kuvioita suunnitellessaan Ritva Kärnä kiinnitti erityistä huomiota niiden näkyvyyteen. Hän halusi aiheet riittävän suuriksi ja selkeiksi, jotta ne erottuisivat myös kauempaa salissa istuville seurakuntalaisille. Luonnosta ammentavat muodot muuttuvat tekstiileissä pelkistetyiksi ja voimakkaiksi kuviksi, jotka jättävät tilaa myös katsojan omille tulkinnoille ja kokemuksille.
